Putiikkini hiljeni ja kauppa loppui aikalailla seinään maaliskuun puolivälissä, juuri siihen samaan aikaan kun vessapaperin hamstraus muissa kaupoissa alkoi. Siskolta peruuntui pitkään odotettu lomareissu Vietnamiin ja lohdutukseksi hommattu lyhyempi matka Kanarialle muuttui parissa päivässä karanteeniksi hotellihuoneessa. Maailma muuttui yhtäkkiä ja radikaalisti. Itse en osannut hötkyilyyn lähteä mukaan, mutta nopeasti kävi selväksi, että sisustus- ja kaihdinalan sesonki tyssäsi niin kuin ei koskaan aikaisemmin yli 20 vuotta kestäneellä yrittäjätaipaleellani. Kevätauringon paiste tuo joka kevät tarpeen lämmöltä suojautumiseen ja pimentämiseen, tarpeen uudistaa kotipesää ja kutsua kesä kotiin. Nyt, yhtäkkiä, ei juuri mitään. Miten meille käy?

​

Vuokranantajani ei suostunut vuokranalennuksiin, ei vaikka perustelin lukuisilta näkökanteilta, anelin ja vaadin. Ei jäänyt vaihtoehtoa kuin lomauttaa ainut vakituinen työntekijäni, lähes 20 vuotta parinani toiminut myyjäni Kirsi. Hän ei onneksi tipu tyhjän päälle, niin perustelin itselleni tylyä päätöstäni. Ja tiesin, että Kirsi ymmärtää.

​

Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt putiikkia auki yksin. Vaihtoehtoa ei ole ollut enkä sitä ole kaivannutkaan. Kaikki muut kulut juoksevat täysimääräisenä, paitsi Kirsin palkka. Toki, lomautusajalta kertyy työntekijöille lomapäivät normaalisti, joten ei sekään täysin kulutonta ole. Menot, joihin kassa ei riitä, ovat siirtyneet maksettavaksi tulevaisuudessa. Taloudellinen koronakurimus ei siis pääty rajoitusten purkamiseen vaan jatkuu pitkälle eteen päin.

​

Joku teistä miettii, miksi pitää putiikki auki, jos kauppa ei käy. Verkkokauppa on ratkaisu, niin toitotetaan. Minun tapani toimia on keskittyä henkilökohtaiseen suunnitteluun ja palveluun sekä mittatilaustyönä valmistetuttujen tuotteiden toimittamiseen asiakkailleni. Tähän pirtaan ei verkkokauppa istu. Ja sitä varten on tavattava asiakkaat naamatusten, keskityttävä ja kuunneltava tarkasti tarpeet ja etsittävä niihin se toimivin ja kestävin ratkaisu.

​

Onneksi teitä ihania ihmisiä on riittänyt putiikissa!! Alkuun enemmän oli puheripulisia yksinäisiä ja kotona kyllästyneitä, jotka olivat onnellisia, että joku paikka on auki ja jossa pääsi kertomaan tarinoitaan. Se teki myös minulle hyvää. Opin vuosien kiireen ja jatkuvan juoksemisen jälkeen pysähtymään ja maltoin kuunnella ja jutella. Kun oli pakko. Ei ollut myyjää, jonka homma se normaalisti oli. Itse olin tottunut hoitamaan pääosin tarjouslaskentaa, tilauksia, ostoja, taloudenseurantaa, miettimän markkinointia, suunnittelemaan tulevaisuutta, hoitamaan mittaus- ja suunnittelukäynnit asiakkaiden luona ja suunnittelutyöt myymälässä. Olen pitkästä aikaa oppinut taas oikeasti nauttimaan ihmisten kohtaamisesta ja vain jutustelusta. Kun ei ole se jatkuva kiire seuraavaan tapaamiseen, luvattuun tarjouksen toimittamiseen, tilausten kirjaamiseen ja seurantaan...on oltava läsnä asiakkaalle juuri siinä, putiikissa.

​

Toki, työpäiväni ovat venyneet pitkiksi nämä kaksi kuukautta. Kahdeksan tuntia putiikissa, sulkemisen jälkeen tarjousten laskentaa, mittauskäyntejä, laskujen hoitamista, sähköpostikyselyihin vastaamista... Harvoin työpäivä on ollut lyhyempi kuin kymmenen-yksitoista tuntia. Pahimmassa väsymyksessä sitä miettii, onko tässä mitään järkeä. Jos teet pitkää päivää ja silti kassan pohja on koko ajan näkyvillä ja palkkaa tulee vain, jos on mistä maksaa, ei tässä todellakaan ole järkeä! Mutta yrittäjän oltava positiivinen, uskottava itseensä, tekemiseensä ja tulevaisuuteen. Kukaan muu ei sitä tee, kukaan muu ei sinua kanna, ei nosta, ei sinun palkkaasi maksa, ei sinulle tukea anna.

​

Uskominen ja luottaminen myös kannattaa; Ely-keskukselle tekemääni kehittämistukihakemukseen tuli myönteinen päätös ja sen turvin pystyn ottamaan Kirsin takaisin töihin kesäkuun alusta. Ihan mielettömän upeaa! Sitten alkaakin kehittämistyö, jotta on mitä raportoida tuenantajalle rahojen käytöstä marraskuussa. Perästä kuuluu!

​

Ilman maksavia asiakkaita, suosittelijoita, sananlevittäjiä, ilman tyytyväisiä uusia ostoksilla kävijöitä, kanta-asiakkaita ja yritysasiakkaita ei olisi Sisustus Närhiä. Miljoonat kiitokset teille, jotka olette koronasta huolimatta asioineet meillä, pyytäneet suunnittelukäynneille, tilanneet mittauskäynneille, ompeluttaneet ja teettäneet uusia sisustustuotteita, käyttäneet asennuspalveluamme. Teidän turvin olemme selvinneet tähän asti ja luotan, että tulemme selviämään jatkossakin!

​

Kivijalkayrittäjänä näen, että olen tärkeä osa elävää ja kiinnostavaa kaupunkikeskustaa. Ilman kauppoja, kahviloita, ravintoloita, taidekeskuksia, konserttitiloja, elokuvateattereita ja muita palveluja keskustat ovat kylmiä, kuolleita ja rumia. Ketä niissä liikkuu ja miksi, mitä keskustoissa tapahtuu, jos ei meitä ole? Mitä ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, jos ei meitä ole? Kaipaatko sinä metsälenkkien ja kotoilun jälkeen enää meitä? Jos, niin muista käyttää palveluitamme, että selviämme tästä korona-ajasta. Ja että olemme pitämässä keskustaamme elossa jatkossakin. Kiitos🧡!

​

Pia Närhi/Sisustus Närhi
sisustusräätäli, keravalainen yrittäjä, Kerava Design -yhteisön jäsen

www.siusutusnarhi.com

​

​

Valitse keravalainen vaihtoehto. Ekana Kerava-kampanja käynnissä vuoden loppuun asti.

Lisätietoja: https://www.keravadesign.fi/ekana-kerava-kampanja

​

Keravalainen yrittäjä, kerro oma koronatarinasi! Tämä oli keskustan kivijalkayrittäjän puheenvuoro, mutta teitä on täällä ympäri kaupunkia lähemmäs 3000 muutakin. Miten korona on muuttanut sinun elämääsi ja sinun yrityksesi toimintaa? Miten sinä näet tulevaisuuden? Mitä sinä toivot keravalaisilta? Kertomalla oman tarinasi autat meitä kaikkia kaupunkilaisia ymmärtämään, mikä arvo yrityksillä on Keravan hyvinvoinnille ja kehitykselle.

​

#ekanakerava #keravadesign #kerava

​